Ensimmäinen päivä.

Näkymä oman huoneen ikkunasta.

Ensimmäisenä päivänä Islannissa mietin taukoamatta, että olen tullut puolihuomaamatta jonkin eeppisen tv-sarjan kuvauksiin tai sitten näen unta. On pakko sanoa, että koti-ikävä tuntui ensimmäisenä aamuna raskaalta ja teki mieli jäädä nukkumaan koko päiväksi. Kolkolta tuntuva huone ei toisaalta ollut sen parempi vaihtoehto ikävän lieventämiseen. Ikkunasta avautui maisema alas kaupunkiin ja taivaanrannassa siintäville vuorille, joiden takaa kajasteli valontapaista. Hyvä, täällä on siis samanlainen kaamos kuin Lapissa.

Joten skarppasin ja suuntasin ulos, hyppäsin muutaman samassa asuntolassa olevan vaihtarin kanssa autoon ja suunnattiin pienelle roadtripille heti alkuunsa. Pieni Citroen voi olla melkoisen täynnä viidestä ihmisestä, mutta toisaalta autonvuokran hinnaksi tuli n. 10e/pää+ bensat.

Maisemat veti aika hiljaiseksi. Mikään kuva ei välttämättä tee oikeutta, sillä on ne vaan hienoja. Ensimmäinen pysähdys oli Gođafoss, yksi Islannin monista vesiputouksista. Tuuli ulkona oli niin kova, että pelkäsin sen vievän puhelimenkin kuvia ottaessa putoukseen. Näky oli kuitenkin ihan pelon ja kylmettyneiden sormien arvoinen. Gođafoss ei ole ehkä vesiputouksista korkein, mutta silti vierailun arvoilun.

Real Icelandic Selfie with the wind. 

Matka jatkui aina Myvátniin asti, jossa vierailtiin pienessä Grjótagján luolassa. Luolan sisältä löytyy myös pieni kuuma lähde, jossa kylpeminen on tosin kielletty. Eikä veteen suin päin huvittanut hypätäkään, se kun oli n. 46 celsiuksen asteista. En ole koskaan kärsinyt ahtaan paikan kammosta, mutta pieni luola herätteli sitäkin hieman esiin. Kivenlohkareitten välistä laskeutuminen alas, jossa ei näe lampunkaan avulla mitään, höyryn sumentaessa kaiken, on hiukan kuumottavaa. Luolan pohjalla oli yksi ulkotulikynttilä ja perässä tuleva tsekkivaihtari mutisi, että tältä näyttää varmaan helvetin portit. Kuitenkin Game of Thrones fanina on toki välttämätöntä käydä tässä luolassa, joka on toiminut yhtenä sarjan kuvauspaikkana. Kolmoskauden vitosjaksoa katsotaan nyt uusin silmin.

Kävely takaisin autolle taittui kuun valossa keskellä lumista maisemaa, jota ympäröi vuoret ja edessä siinsi myös aikoinaan jo purkautunut tulivuori. Pienellä Citroenilla oli turha edes yrittää luolalle asti, vaikka tie sinne menikin: jossakin lumen alla. Islannissa kätevin tapa liikkua olisi epäilemättä jeeppi tai moottorikelkka.  Myvátnista löytyy myös kylpemispaikka, mutta sen jätin myöhempään vierailukertaan.