Mettäkarkit

Ukolla, eli isänisälläni, oli aina jemmassa mettäkarkkeja. Hän saattoi sanoa, että käyppä hakemassa takintaskusta rasia, niin syödään parit mettäkarkit. Ne olivat mustia lakritsikarkkeja ja tunnetaan yleensä Sisu-karkkeina. Kerran kysyin, miksi nämä on mettäkarkkeja, vaikka pakkauksessa lukee Sisu, onko joku vahingossa nimennyt ne väärin? Ukko vastasi, että joskus mettässä, porohommissa alkaa väsyttää ja kiukuttaa. Silloin pitää istahtaa alas ja ottaa pari mettäkarkkia, niin mieli paranee ja jaksaa taas tehdä hommia vaikka kuinka kauan. Mettäkarkit toimivat kuulemma muissakin tilanteissa, kun väsyttää ja kiukuttaa.

Minua väsyttää ja kiukuttaa täällä toisinaan, helpommin kuin suomessa. Islanninkielen tunnin jälkeen tuntui, ettei tätä kieltä voi oppia ollenkaan, tämä kulttuuri on maailman surkein, tämä tuuli voisi joskus loppua, haluaisin omaan huoneeseeni omat huonekaluni, haluaisin hypätä junaan ja päästä johonkin tuttuun paikkaan, mutta ei Islannissa edes ole junia. Hoen sen verran monta kertaa, että tämä kaikki on vain alkukankeutta, että voisin kirjoittaa sen huoneeni seinälle. Sitähän se silti vain on, sillä välissä rakastan koko paikkaa ylitsevuotavan paljon, en kyllästy tähän maisemaan ja haluan tietää lisää, lisää ja lisää.

Yhtenä iltana tuntui, että mitenkään en voi selvitä viittä kuukautta ilman tuttuja ihmisiä, poikaystävää, koiraani Saanaa, perhettä tai muita asioita, joiden läsnäoloon olen  tottunut. Ärsytti, kun ei voinut edes tarttua puhelimeen ja soittaa, vaan skypetreffitkin on sovittava tarkkaan ajankohtaan. Muistin sitten, että ennen lähtöäni olin saanut ystävältäni mukaan paketin, täynnä salmiakkia ja ennen kaikkea Sisu-rasian. Mettäkarkkien tuttu maku karkotti pahimman kiukun ja väsymyksen, niin kuin Ukko joskus kertoi.

Koti-ikävä iskee täällä päälle yhtäkkiä, raskaana ja toivottomana. Yksi pieni turhauttava asia kasvaa tuntemattomassa paikassa liian suuriin mittasuhteisiin. Yhtä nopeasti sen voi toisaalta myös selättää, istumalla alas, hyväksymällä sen, että väsyttää, syömällä pari mettäkarkkia ja odottamalla. Seuraavana aamuna tuuli tuntui hennommalta, islannin kieli vähemmän kaoottiselta ja junien olemattomuus vain yhdeltä Islannin erikoisuuksista.