Talojen lahti

Joinakin päivinä täällä tuntuu, että taivas roikkuu suoraan pään yläpuolella, enkä tarkoita nyt henkistä tilaa vaan ihan oikeaa, fyysistä olotilaa. Lauantaina lähdettiin roadtripille Húsavíkiin ja Ásbyrgin Kanjonille. Koko päivän lumisadepilvet ympäröi maisemaa ja tuntui, että ajaisi autolla isossa laatikossa. Välissä iski pieni ahdistuksen tunne, jos se pilvipeite voisi edes vähän rakoilla, että saisi hengähtää.

Húsavík on pieni kylä Islannin Pohjois-rannikolla. Sitä asuttaa reilu 2000 ihmistä ja se on tunnettu erityisesti whale watching-paikkana, tosin nyt eletään off-seasonia ja valaita pääsee katselemaan taas huhtikuusta alkaen. Kylä kuvailee itseään eläväiseksi, mutta tammikuisena, tummien pilvien lauantaina ei kaduilla liikkunut kukaan. Yksi ja ainoa auki oleva leipomo tarjoili tuoretta leipää ja croissantteja aamuvarhain liikkeelle lähteneille turisteille. Sen verran mukavaa ja lämmintä oli istua kahvin äärellä, että pelattiin pari kierrosta Uno-korttipeliä: ensimmäinen peli, jonka säännöistä erimaalaisetkin olivat yhtä mieltä. Leipomon myyjä kertoi, ettei kylän ainoa ravintolakaan ole auki, nyt sattuu olemaan Þorrablót (Islantilainen ruokajuhla, joka kestää viikkoja), joten ravintola oli toteuttamassa Catering-tilaisuutta. Myöhemmin päivällä päädyttiin syömään juustohampurilaiset vaan paikalliselle huoltoasemalle.

Húsavíkista ajettiin eteenpäin kohti Ásbyrgin kanjonia, joka sijaitsee Vatnajökullin kansallispuistossa. Sumuisen ja lymipyräkkäisen ilman takia jätettiin kävelemättä vaellusreitti ja tyydyttiin kävelemään vain pitkin Eyjanin kivimuodostelmaa. Paitsi ei täällä mihinkään tyydy, vaan kaikki jaksaa ihmetyttää näköaloillaan. Jollakin tapaa jopa synkkä, pilvinen tunnelma ja lumihangessa tarpominen sopi tumman kanjonin kanssa yhteen.  

Nyt on aika pakottaa itsensä lopettamaan hetkeksi roadtripeistä haaveilu ja keskittyä kurssien läpipääsemiseen. Helmi- ja maaliskuun kalenteri näyttää pelottavan tiiviiltä, mutta kaikesta selvitään. Toistaiseksi yliopiston systeemit ovat hieman epäselviä ja sekavahkoja, mutta kai nekin ajan kanssa aukeaa. Ja eiköhän tässä kohta taas joku viikonloppu löydy (tehdä) aikaa vuokrata auto. Seuraavana kohdetoiveena on Jökulsárlónin järvi eteläisemmässä Islannissa, joka tunnetaan suurista jäämuodostumistaan.  

IN ENGLISH:

Somedays in here it feels like the sky would fall down, and I don’t mean the state of mind. On Saturday we went for a small roadtrip to Húsavík and Ásbyrg canyon. For the whole day the landscape was pretty dusty because of clouds and snowing. It felt like we would have been driving in a box and I almost felt a little distressed.

Húsavík is small village at the Northern coast of Iceland. It is known especially as a whale watching point, but now its off-season. In case one would like to see whales, should there go on late spring and summertime. On a cloudy day in January Húsavík seemed silent and the only place open was local bakery and gas station, but the bakery is a worth of a visit: it serves fresh bread and pastries for affordable price.

From Húsavík we continued our trip to Ásbyrg canyon which is part of Vatnajökulls National Park. We didn’t the walk the hiking track because of the weather but only walked on top of the rock formation called Eyjan. Although the weather was pretty dark and somehow moody, it fit perfectly together with the black and white landscape of the canyon.

Now roadtrips are banned for a while since I should study pretty intensively in March and February, deadlines scare me already a little bit. Anyway, it is not banned to plan what is my next destination and I am quite sure it will be the Glacier lake Jökulsárlón.

A day well spent.