Bara
vel. Ég laera islensku á hverjum degi og laera undir próf einnig. Ég hef mikiđ
ađ gera nú. Mutta ei anneta sellaisten asioiden haitata, sillä Akureyristä
löytyy monta asiaa, jotka kuuluu viikottaisiin rutiineihin. Koska en tällä
hetkellä ehdi poistua kaupungista, aloin miettiä, mitä ovat ne kuuluisat pienet
asiat, jotka tekee täällä asumisesta hauskaa. Ja ainaisten maisemakuvien sijaan
ajattelin esitellä sitä ihan normaalia arkea. Sitäkin nimittäin vaihdossa on
olemassa, vaikka ei heti uskoisi.
Jäätelö. Lähdetään
nyt vahvasti liikkeelle ruokalinjalle, koskapa mikä olisi sen rakkaampaa. Vakiojäätelöpaikakseni olen valinnut keskustassa sijaitsevan Ísbuđinin. Jäätelö
on täällä vähän hienompi juttu, kuin perusvalion kiskalla kesäsuomessa. Mauista
löytyy vuoden jäätelö (testattu, hyvä!). Listalla on myös pehmistä ja pehmisshakea,
johon voi valita kolmen metrin rivistöltä lisukkeita mansikoista salmiakkiin ja
kuumaan suklaakastikkeeseen. Putiikki sijaitsee kätevästi linkkuaseman vieressä…
ja niitä linkkuja kun menee kerran tunnissa, niin pakkohan niitä on jossain
odotella.
Pulla. Kakkupalat näissä kahviloissa on nimittäin sen kokoisia, ettei tää tyttö tuu ihan heti lähtemään tuulen mukaan. Ylipäätään tarkoitan tällä nyt Akureyrin kahviloita. Täällä vallitsee erittäin hyvä santsauskäytäntö: kahvia saa juoda niin paljon kuin haluaa, päivän keittoa syödä niin paljon kuin haluaa, leipää vetää niin paljon kuin napa jaksaa ja kakkupaloja ei jaksa edes yhtä syödä yksin. Parasta kakkua ja keittoa löytää Kaffi Ilmurista, kahvin mekka on Te og Kaffi ja voileipien teossa kunnostautuu Bláa Kannan. Kahvilat on täällä alkanut vastata omaa olohuonetta, sen verran niissä tulee pyörittyä.
Sali.
Kaiken jäätelön ja pullan eteen on kai sitten tehtäväki jotain. Yliopiston
ilmainen Sali on motivaation ehtymätön lähde, sillä se ei tunne tekosyitä. Suomessa
niin usein käyttämäni ”sataa vettä, en jaksa kävellä salille” ei toimi täällä,
kun Sali huutelee nimeäni, heti kun astun viimeiseltä luennolta ulos. Eikä
Suomessa saa katsella edes maksullisten salien ikkunasta vuoristomaisemaa.
Thermal
pools. Huijaan itseäni tosi usein sanomalla, että menen
uimaan, joka on yleensä yhtä kuin lillumista puolitoista tuntia hot tubissa
ulkosalla. Mutta toisaalta hukkasin uimalasit, joten se on ainoa vaihtoehto.
Pitääkö tähän nyt lisätä jotain perusteluja?
Familydinnerit.
Epäsäännöllisen
säännöllisesti Utsteinin keittiön valtaa koko vaihtarikäytävän porukka
kokkaamaan yhteisen aterian. Tähän mennessä on kokeiltu italialaiset,
kiinalaiset, bulgarialaiset ja muutamat muut teema-ateriat. Jälkiruokien
kestohitiksi ovat nousseet suomalaiset lätyt. Tärkeintä ei kuitenkaan ole ruoka
vaan seura ja erityisesti viikon ajalta kertyneet juorut muiden asuntoloiden
vaihtareista. No kyllä siellä ihan aiheestakin puhutaan, kuten seuraavista
roadtripeistä.
Vaihtarikaverit.
Aww.
Niin paljon kuin läksytänkin poikia keittiön siivouksesta (ja siitä olen
ansainnut lisänimen ”flatmom”), niin en silti vaihtais täällä syntynyttä
porukkaa muuhun. Sen lisäksi, että vertaistukea koti-ikävään löytyy samalta
käytävältä, saan myös usein herätä ukulelen säveliin. Hyvällä porukalla on
tehty monta hyvää reissua ja vietetty monta hyvää iltaa myös koti-Utsteinissa.
Oon jo aiemmin maininnut, että tää ei ole mikään designin helmi, mutta hyvät
tyypit on tehny tästäkin aivan asuttavan paikan. Porukka hajoaa viikon päästä,
kun osa lähtee kotiin hieman mua aiemmin. On kuitenkin kiva tietää, että taas
on muutamassa Euroopan kolkassa yöpaikka tiedossa, jos eksyy sinnepäin
matkustamaan.
Tästä tuli nyt tällainen kuusi parasta asiaa
arjessani-postaus. Kohta arki saa taukoa, ensi maanantain tentin jälkeen
helpottaa ja elämä tien päällä saa taas sijaa… suunnitelmat ei oo ihan valmiina…
mutta ne selviää sitten siellä tien päällä. Sjáumst!
No comments:
Post a Comment