Nyrsti kaupstađur á Íslandi

I will never get tired to this view. 

Perinteiset Islantilaiset maisemat uimatreenille.

Jos siellä on satama, se on mun juttu. Aika kaivaa purkkarit ja raitapaidat esiin: jos viestinnän ala pettää, alan merinaiseksi. Sen verran paljon tunnen vetoa satamiin, laivoihin, punaisiin kelluviin palloihin, kalaverkkoihin ja värikkäisiin makasiinirakennuksiin. TAI jos merinaiseuden ala pettää, niin muutan kaupunkiin mistä löytyy museo, missä on kokonainen satama museon sisällä. Oikea laiva, jota saa vapaasti koluta ilman ”Do not touch”-kylttejä. Siihen museoon menen töihin sitten kun minusta tulee iso.

Tarkoitan Siglufjörđurin palkittuakin museota kaupungin elämästä ja elinkeinosta: kalastuksesta. Museo jakautuu kolmeen rakennukseen: entisten työntekijöiden asuintaloon, tehdastilaan (jossa koneet seisovat paikallaan) ja kyllä, siihen isoon halliin, mistä löytyy sisälle rakennettu satama oikeilla laivoilla. Lähes lapsenomaista intoa vastasi se, kun lauma vaihtareita vapautettiin tutkimaan laivaa omin päin. Kapteeninhytissä sai hypistellä ruoria, laivan alakertaan sai kavuta ihmettelemään miehistön asuintilaa. Yksi hienoimmista museoista mitä olen nähnyt.

Museokäynti oli osa ”Islannin historia, kirjallisuus ja yhteiskunta”-kurssia. Fieldtripillä ajettiin pieni ympyrä Pohjois-Islannissa. Museoitu turvetalokin tuli koluttua läpi; yleinen asumismuoto Islannissa 1900-luvun alussakin. Turvetalolta matka jatkui jo mainittuun Siglufjörđuriin, joka eroaa hieman muista tähän mennessä tähän näkemistäni kaupungeista. Siglufjörđur oli ennen iso, useita sillibisneksellä työllistävä kaupunki, mutta sitten sillit loppuivat ja niin loppuivat työtkin ja kaupunki alkoi autioitua. Turismi on elvyttänyt paikan uudelleen, jopa siinä määrin, että paikalle pyhätään paraikaa uutta hotellia, eikä ihan turhaan. Paikka sijaitsee huikeissa maisemissa aivan pohjoisrannikolla. Vuorten korkeus ympärillä huimaa päätä ja hieman huimaamaan pistää myös, kun näkee lukuisat lumivyöryesteet rinteillä.

Kaupunki rakennuksineen on, noh, ei mikään arkkitehtuurin riemuvoitto, mutta sellaista ei täällä enää oikein osaa odottaakaan. Islannissa mua harvoin on lämmittänyt talot tai kaupunkien ulkoinen olemus. Siglufjörđurista tuli mieleen Alaska, sen verran mitä kuvia sieltä olen nähnyt. Jonkinlaista karismaa paikassa kuitenkin oli, ehkä sen historia? Vierailun arvoinen se on ehdottomasti, vähintään jo museonsa takia. Sen jälkeen voi vaikka mennä kahville Kaffi Rauđkaan, joka sijaitsee vanhassa satamamakasiinissa. Siglufjörđuria ei kannata tuomita ulkokuoren perusteella, ovien sisäpuolelta löytyy kiehtova pieni kaupunki.

Ja loppuun vielä pari #onlyiniceland juttua. Tuuli voi olla täällä niin kova, että se repii mukanaan asfaltin tiestä. Ei kannata säikähtää hetkellistä soratietä, se saattoi olla asfalttia vielä edellisviikolla. Myös tunnelit vuorten läpi on täällä toisinaan kuumottavia. Ei kannata ainakaan ajaa talla pohjassa yhden auton levyisessä tunnelissa bussilla, tai muuten joudutaan pian peruuttelemaan vastaantulevan rekan takia. En tiedä kuskista, mutta oma verenpaine ainakin käväisi aika korkealla. 

Translation: Field Trip to Siglufjörđur. Charismatic little town in northern Iceland and they have a amazing museum, which is worth to check out. 

 P.S.

Suomesta saapui pieniä lääkkeitä koti-ikävään. Kiitos! :)