Góđa Helgi!

Nyt on kyllä tapahtunut pienimuotoinen ihme. Islantilainen tuli juttelemaan, omasta tahdosta eikä paennut, kun vastaukseni oli ”Èg tala ekki islensku!” (ainakaan kovin paljoa). Nainen vaihtoi sujuvaan englantiin ja päivitteli teiden jäistä tilannetta. Ihme tapahtui pienvenesatamassa, jonne lähdin pakoon esseentekoahdistusta ja koti-ikävää. Satamissa on sitä jotain, joka rauhottaa mieltä. Päivä oli aurinkoinen ja ihmiset huolsivat veneitä kevätkuntoon. Nainen kyseli opinnoista ja innostui kuultuaan, että tulen Suomesta. Pian keskusteluun oli huudettu mukaan oma mies ja siskon mies, joka oli ollut kuukauden moottoripyöräajelulla Skandinavissa. Mieleenpainunein asia oli, että kuukauden sisällä oli satanut ainoastaan kerran: Helsinki-Vaasa välillä.

Keskustelutuokion ja Góđa helgien toivotusten jälkeen fiilis oli parempi. Arvata saattaa, että Juliuksen lähdön jälkeen oli ollut sellainen pienimuotoinen ikävä Suomeen. Tälle viikonlopulle sattui Circumpolar North-kurssin toinen take home-exam, joka kiinnostavasta aiheesta huolimatta tökki lauantaina erittäin pahasti. Paikallisen kanssa juttelu Akureyristä auttaa enemmän kuin voi kuvitellakaan. Paikka alkoi taas näyttää kauniilta. Kevätaurinko näyttäytyy täällä yhä enemmän. Sataman viereisellä kalliolla istuessa, ison laivan mennessä ohi kohti suurta merta mietin, että varmaan tätäkin paikkaa tulee sitten vastaavasti ikävä Suomessa.

Edellisviikonloppuna tuli muuten käytyä tsekkaamassa Kjarnaskógur, metsien metsä, Islannin ylpeys. Miten sen nyt ottaa, kuvitelkaa mieleenne 70-vuotias metsä… eihän se kovin ihmeellinen suomalaisen silmään ollut. Löytyi sieltä kuitenkin hiihtoladut ja paikalliset olivat paikalla suhteellisen lukuisasti, ilmeisesti jakavat suomalaisten innon hiihtämiseen. Vähän on harmi, että ladut sijaitsee pitkähkön matkan päässä keskustasta ja vaikka kävellen sinne pääsisikin, niin suksien kantaminen saattaisi olla vähän liian työlästä, jos siis haluaisi vielä jaksaa hiihtääkkin sen jälkeen ja kävellä kotiin. Puhumattakaan siitä, että pitäähän ne suksetkin vuokrata.

Hiihtämään saattaa päästä ensi viikonloppuna, kun mennään yöksi Lambin mökille. Paikka sijaitsee 10 kilometrin päässä Akureyrista, mutta talvireittiä ei ole. Jos hanki kantaa, niin vuokraan sukset reissuun. Muussa tapauksessa paikan päälle pitää tarpoa hangessa.

Tänään testattiin Hofin brunssi. Buffetpöytä notkui niitä herkkuja, mitä ei ole hetkeen päässyt makustelemaan: graavilohta, savulihaa, Brie-juustoa… Kolme tuntiahan siellä istuttiin, mutta tauot oli pakollisia, että sai vielä vähän lisää syötyä. Hinta ei ollut aivan kamalan suolainen, n. 23e. Ei joka sunnuntainen homma, mutta ihan hyvä palkinto näin esseenteon jälkeen.

Kevättä hoputtaakseni ostin tänään uudet aurinkolasit. Kaikki vanhat rillit jätin Suomeen siinä erheellisessä luulossa, että Islannissa ei aurinko paista. Olin väärässä.

Sjáumst!