Jäätävän kaunista

Eka päivä tienpäällä ei todellakaan antanut toivoa kovin upeasta jatkosta reissulle. Ehdin mielessäni todeta reissun jo todella flopanneeksi, mutta ilta hostellilla piristi. Laitettiin porukalla ruokaa ja pelattiin korttia. Saksalaiset koitti opettaa mulle ja Juliukselle omaa versiota ”Paskahoususta”, joka oli muuten ihan käsittämätön monimutkainen mun mielestä. Suomalainen versio tästä korttipelistä opetettiin myös eteenpäin ja loppuilta saatiinkiin kuunnella, kun saksalaiset yritti opetella kyseisen pelin nimen lausumista. Hyvillä mielin sai onneksi laittaa nukkumaan.

Seuraavana aamuna lähdettiin aamupalan jälkeen ajelemaan kohti Jökulsárlónia, joka on n. 50 minuutin ajomatkan päässä Höfnistä. Kaikki merkit pilvistä oli kaikonnu ja aurinko nousi hitaasti taivaalle, tunnelma päivästä oli erittäin hyvä. Jo kaukaa näki Vatnajökullin jäätikön, joka puski vuorien välistä. Olin aina kuvitellut, että jäätikkö alkaa pikkuhiljaa, mutta se alkoikin ihan selkeästi ja yhtäkkiä. Yhdessä kohden oli maata ja toisessa sinistä jäätä. Näky aamuauringossa ja kaukana kajastelevasta sinisestä jäätiköstä oli yksi hienoimmista mitä oon koskaan nähny.

Jätettiin pari kaveria jääluolakierrokselle (itse ei ihan raaskittu sellaiselle mennä, kun maksavat reilusti yli 100e). Sen sijaan suunnattiin kolmisin tsekkaamaan ensin auringonnousu jäärannalla, jossa on sitä kuuluisaa mustaa hiekkaa. Voikin näyttää ihan käsittämättömän upealta mereltä nouseva aurinko ja siniset isot jääkimpaleet mustaa hiekkaa vasten. Tämä tyttö oli jo tässä vaiheessa ihan pyörryksissä kaiken eteen sattuvan kauneudesta. Rannalla halusin vaan juosta jääkimpaleelta toiselle ihmettelemään, kuinka kirkkaita ja sinisiä ne oli. Kaiken kruunasi kaukana horisontissa näkyvät valaiden tekemät vedenpurskautukset (myöhemmin varmistui, että ne tosiaan olivat valaita, kun irlantilainen valokuvaaja, kertoi olleensa aamulla niitä kuvailemassa).

Seuraavaksi ajettiin katsomaan Svártifossia. Tienviittoja ei ollut ja ohikin ehdittiin ajaa, mutta P-paikalla ystävällinen paikallinen opasti perille. Nyt olimme siis Skaftafellin luonnonpuiston alueella, jossa ei saa ihan minne tahansa, miten haluaa. Luontokeskuksen työntekijä sanoi, ettei putoukselle ole asiaa ilman kenkäpiikkejä, polku kun menee ylämäkeen eikä sen ulkopuolelle saa astua, ettei tuhoa arvokasta kasvistoa. Tyyppi oli sen verran ehdoton ja työlleen omistautunut, ettei uskallettu lähteä koittamaan onnea, epäilemättä olisi saanut tottelemattomuuden selville hetkessä. Sen sijaan käveltiin vuorenseinämän viertä katsomaan jäätikköä. Harmiksi jäätikön viereen ei ihan pääse ihmettelemään, vaan tähänkin tarvisi oppaan. Kyltit varoittelivat kohtalokkaasti, että jotkut yksin jäätikölle seikkailemaan lähteneet, eivät ole koskaan palanneet takaisin. Yksi luuloni oli, että jää on kuvissa aina muokattu siniseksi, mutta ei, kyllä se on sinistä ja tajuttoman kaunista ihan oikeasti. Olisin voinut raahata katselupaikalle rantatuolin ja istua siinä auringossa jäätä tuijotellen koko päivän.

Hylkeet auringonotossa. Thanks to Anna for the picture! 

Ennen Jökulsárlónia (joka sijaitsee 100 metrin päästä jäärannasta) haettiin luolakierroksella olijat takaisin kyytiin ja lähdettiin ihmettelemään jääjärveä. Järvi sijaitsee Vatnajökullin reunalla ja jäät tulevat suoraan itse jäätiköstä. Sinisen jään lomassa lenteli korppeja, ui sorsia ja kauempana jäällä köllötteli aurinkoa paistattelemassa myös hylkeitä. Hyvä tovi istuttiin mäen päällä ihmettelemässä järveä ja hylkeitä uimassa. Ei ollut kiire mihinkään, aurinko paistoi ja mietin, että Islanti oli ehdottomasti täysin oikea valinta vaihtokohteeksi. Lopuksi käytiin vielä kävelemässä jäärannalla, jotta loputkin saa ihmetellä mustaa hiekkaa.

Päivän kruunasi paluumatkalla parin tunnin piipahdus Hoffelissa. Edellisillan googlailujen tuloksena löysin paikan, jossa on viisi pientä hottubia, keskellä ei mitään, vain vuoria ympärillä. Paikka oli olemassa ja ei todellakaan olisi tullut mieleenkään, että siellä se on, jos en olisi aiemmin etsinyt tietoa. Paikkaa ei vahdi kukaan aktiivisesti, mutta vierailijoita pyydetään maksamaan boksiin 500 kruunun käyttömaksu, sillä altaat siivotaan joka ilta. Siellä me ihailtiin viidestään maisemia, aurinko laski hitaasti ja mieli oli rauhallinen.

 Tämä päivä hyppäsi Islantikokemuksissani ehdottomasti ykköseksi. Täydellisyyttä alusta loppuun. Islanti palkitsee ja silloin ne kaikki huonot, pilviset ja myrskyisät päivät unohtuu heittämällä. Olen myös sen verran talvi-ihminen, että jäätikkö ja Jökulsárlón teki lähtemättömän vaikutuksen kauneudellaan. Jos vain pystyn, niin menen sinnepäin maata vielä uudelleen. Sen verran vaikuttava päivä oli, että hostellilla nukahdin iltakasilta ja sen illan kortinpeluut jäi itellä välistä.