On the road ja kuinka siitä selvittiin

Tämä näkyvyys oli hyvä. Huonointa ei voinut edes kuvata, kun jännitti liikaa.

Parin viikon blogihiljaisuus loppuu nyt. Kuviakin on kertynyt jo sen verran, että pakkohan niitä on päästä postaamaan muidenkin silmien iloksi. Pari viikkoa sitten tehty ”etelän” reissu täytynee kuitenkin jakaa pariin eri postaukseen. Etelällä tarkoitan tietenkin Jökulsárlónin jääjärveä ja sen vieressä sijaitsevaa merenrantaa, jossa on sitä kuuluisaa mustaa hiekkaa, sekä Vatnajökullin jäätikköä ja Höfniä. Itse ajomatkakin on jo oman tarinansa arvoinen, aloitetaan siis siitä.

Auto vuokrattiin viiteen henkeen perjantaiaamuna (20.1.) Akureyristä jo tutuksi tulleesta vuokraamosta. Jotain kertoo kai, että työntekijät muistaa jo nimen ja kansallisuuden. Tavoitteena oli saavuttaa Höfn saman päivän iltana, mikä ei normaalisti ole mahdotonta, sillä matkaa on n. 500km. Vuorien keskelle päästessä meinasi autonkeula kääntyä kiireenvilkkaa takaisin Akureyriin. Tuulen nostattama lumi ja matalalla riippuvat pilvet teki selvän, että näkyvyys oli kirjaimellisesti nollassa. Kuvitelkaa mieleenne tie ja tienvarressa olevat keltaiset ”aputikut”. Myrskyn keskeltä näki yhden tikun kerrallaan: siis noin metrin kerrallaan. Minne suuntaan vain katsoikin, oli ympärillä valkoista hattaraa. Ne harvat hetket, kun eteenpäin näki kolme tolppaa kerrallaan, olivat niitä hetkiä kun uskalsi hengittää. Muuten etupenkillä ei räpäytetty silmiä kertaakaan. Ihan täyttä varmuutta ei aina ollut, mennäänkö nyt ylä- vai alamäkeen vai kenties tasaista.

Oma jännitysmomenttinsa oli, kun n. 30km ennen puoliväliä (Egillstađiria) edessä oleva auto löi jarrut pohjaan ja humpsahti penkkaan. Ironista kyllä; väistääkseen toista penkassa olevaa autoa. Oma auto saatiin onneksi pysymään tien päällä ja pysähdyttiin auttamaan. Paikalle osui myös islantilainen pariskunta, joiden mielestä penkassa olevat turistit olivat hulvaton näky. Mainitessani herralle : ”the weather is truly horrible now, isn’t it?”, hän totesi iloisesti “no, no, it is quite okay”. Mitäs sitä toisaalta turhaan ressaamaan, jos paikasta toiseen on päästävä joka tapauksessa. Henkilö- ja autovahingoiltakin tässä tapauksessa säästyttiin. Ainoa menetys oli aika: roadrescue soitettiin paikalle ja turistit jäivät odottelemaan noin tunniksi. Note to self: islannissa on joko varattava tarpeeksi aikaa tai unohdettava sana kiire.

Islannissa ei onneksi tarvitse niin huolehtia tien päälle jäämisestä. Roadrescue on luotettava ja ennenkaikkea ilmainen, kunhan vain pysyy teillä, jotka on merkitty avoinna oleviksi. Millä se sitten kustannetaan? Islantilaiset paukuttelevat raketteja innokkaasti koko Uuden Vuoden, aina loppiaiseen asti ja kaikki raketteihin syydetyt rahat menevät Roadrescuen ylläpitoon. Tammikuun alussa ammuttujen rakettien määrästä päättelisin, että roadrescuella menee varmasti ihan hyvin.

Yksi huomionarvoinen asia Islannissa talvisin on tiekartaston seurailu. Kaikki tiet eivät ole aina auki. Teille voi toki yrittää, mutta omalla vastuulla. Egillstađirista lähdettäessä saatiin saman tien matkaan lisää yli 100km, kun ajettiin ensin suljetulle tielle ja sitten kiertotietä kohti Höfniä. Sää sentään parani ja loppupuolikas saatiin ajaa rannikkoa pitkin hyvällä näkyvyydellä.

Itärannikko on muuten ajamisen arvoinen reitti. Autotie mutkittelee vuonojen reunaa pitkin, toisella puolen on meri ja toisella puolen vuoret. Maisemat palkitsi melkein toivonsa menettäneet reissaajat. 

Höfniin selvittiin yhdeksän tunnin ajon jälkeen. Etukäteen majapaikka oli varattu paikallisesta hostellista. Vaikka en itse ajanutkaan, niin vannon, että en enää ikinä valita Suomen lumipyräkistä, ne ei ole koskaan ollut mitään Islantiin verrattavaakaan. Lähinnä mukavia pikku tuulenpuuskia. Seuraavassa postauksessa lisää! Sjáumst!

IN ENGLISH:

Two weeks silence will stop now. We went for a road trip to Jökulsarlon and south coast (famous blacksand beaches!). I will tell more about them in my next post but in this one more about the driving itself: it was surely one of my most exciting driving trips in my life. We rent a car in Akureyri and headed towards Höfn. The snowstorm and wind at the mountains made the driving almost impossible. We could see maybe 1 meter ahead, it was just white everywhere.  Two cars ahead went off the road and we stopped to help. There’s not much you could do but just call to road rescue. 

Luckily an Icelandic couple stopped to help us and actually tell us where we were since we had no idea (you couldn’t see road signs). They seemed to very amused about tourists being in trouble. When I mentioned to the guy that the weather was horrible he just said happily that it was really okay. Icelandic people seem to be quite relaxed about their weather.

After Egillstađir (half way to Höfn) the weather was a lot better. East coast road has amazing landscapes and is truly worth to see if you are planning a road trip in Iceland. Road follows the coastline. On the other side is the sea and the other steep mountains.

We reached Höfn after 9hours of driving and I made a promise to myself: I will never complain about the weather in Finland again.