Off to Reykjavik pt. 2

The best thing God has created is a new day. 

Blackie

Lauantaisin Reykjavikin keskustassa pidetään iso kirpputori, josta voi löytää uutta ja vanhaa, musiikkia ja ruokaa, turistirihkamaa, mutta myös aitoja islantilaisia tuotteita. Suunnattiin Annan kanssa kirpparille heti sen auettua yhdeltätoista ja kierreltiin monen muun kanssa kojuja. Turistit sovitteli päällee lopapeysoja ja innokas islantilainen kauppamies koitti myydä mätää haita saatesanoin: ”It is like strong cheese”. Taas kerran totesin, että jos laukuissani olisi rajattomasti tilaa Suomeen palatessa,  niin monta juttua olisi tarttunut mukaan.

Kirpparilta suunnattiin Bakarí Sandholtiin. Osuttiin tietysti yleiseen lounasaikaan paikalle ja paikkaa sai hieman hakea. Paikka oli silti sen arvoinen. Reykjavikissa on ehkä turha paeta turisteja ja niitä löytyi täältäkin, mutta myös paikalliset vierailevat leipomossa. Vaikka croissantit ja pretzelit olivat päässeet loppumaan, niin lopulta pöytään saatiin parmesan kinkku ja juusto patongit, pistaasikorvapuusti ja suklaakakkua kahvin kera. Kuolaten silmäilin tiskin takana nököttäviä macaronsseja, mutta jätin ne seuraavaan Reykjavikin vierailuuni. Hintalaatusuhdekin oli tässä kahvilassa kohdillaan, joten paikalle kannattaa tulla uudelleen.

Lauantaina oli myös mahdollista kierrellä muutamia putiikkeja. Niistä yksi jäi mieleen: My Concept Store. Olisin halunnut tyhjentää koko kaupan ja viedä koko sisällön kotiini. Ehkä vähän hipsteria, mutta ah, niin hurmaavaa. Hartaita toiveita esitän, että kauppa rantautuisi Vaasaan tai Rovaniemelle, mutta epäilen.

My Concept Store

Illalla arvottiin kovasti Reykjavikin yöelämän ja koti-illan välillä. Asian ratkaisi seuraavana aamuna kahdeksan aikaan lähtevä bussi: lentoja pääsiäissunnuntaina ei ollut ja kyytipörssikin huusi vain ”frá Akureyri til Reykjavik”. Baarien sijasta lähdettiin illalla käymään vielä kävelyllä Gróttan majakalla, joka sijaitsee ihan Seltjarnarnesin peninsulan kärjessä. Saareen pääsee aina toisinaan kävellen, kellonajasta riippuen. Kävelytie, tai kivipolku lähinnä, näkyi kyllä, mutta aallot huuhtoi sitä sen verran voimalla, ettei lähdetty koettamaan onnea vaan napsittiin kuvia rannasta käsin. Myrskytunnelma toi vähän mieleen muumien majakkajaksot. Paikka olisi epäilemättä melko upea myös auringonnousun aikaan. 

Sunnuntai vietettiin bussissa, mikä ei toisaalta ollut täysin surkea tapa matkustaa sekään. Samalla tuli nähtyä aika lailla koko länsirannikko ja monta pientä kaupunkia. Ensi kertaa koin täällä sen tunteen, minkä saa, kun palaa kotiin. Reykjavikissa ehtikin jo vähän tulla ikävä Akureyrin vuoria ja vuonoa. Tuntui hyvältä palata takaisin ja asiaankuuluvasti sain taas kyydin kotia, kun yliopiston proffa bongasi mut raahaamassa laukkujani kohti Utsteinia. Saattaa tätä paikkaa tulla ikävä, kun viiden viikon päästä palaan Suomeen. 

Reykjavik ei ollut se kaikista kaunein kaupungeista, missä olen käynyt. Jonkinlaista karismaa siinä silti oli. Katutaide ja kaikkialla vaeltavat kissat, pienet persoonalliset putiikit ja kahvilat, joissa soi taustalla vanhat vinyylit. Kadut, joilla vanhat ja uudet rakennukset sulautuvat toisiinsa ja jotka pitävät sisällään pieniä yksityiskohtia, joita ei ensisilmäyksellä huomaa. Siinä asioita, jotka jäivät mieleen Islannin pääkaupungista. Sielua Reykjavikilla on jakaa vaikka mille muulle isommalle kaupungille. 

Grótta