Liftaten Islannin ympäri - þetta reddast!

”þetta reddast” tarkoittaa, että kaikki kyllä järjestyy. Sanonta on islantilaisten motto, elämäntapa ja mentaliteetti. Tämän moton ohjeistamana me pakattiin Adan kanssa reput 13.5. ja suunnattiin tienvarteen liftaamaan kyytiä. Tarkoituksena oli liftata Islannin Ring Roadin eli ”ykköstien” ympäri ja tässä tavoitteessa myös onnistuttiin.

Matka alkoi Akureyrista ja päättyi Akureyriin. Reitti kulki Egilsstađiriin, sieltä Höfniin, Selfossiin, Reykjavikiin, Borgarnesiin, Brautarholtin farmille ja takaisin Akureyriin. Päämäärien välille mahtui melko monta muutakin paikkaa, joista tulen kirjoittamaan pala palalta blogiin, kaikkea kun ei millään pysty tiivistämään yhteen tai kahteenkaan postaukseen.

Islannin sanotaan olevan liftaajan paratiisi ja tän sanonnan kanssa olen täysin samaa mieltä. Pisimmillään odotusaikamme oli kaksi tuntia, lyhyimmillään ehdimme hädin tuskin edellisen auton kyydistä pois, kun jo seuraava oli noukkimassa meitä mukaan. Miksi sitten liftaten, eikä omalla vuokra-autolla? Epäilemättä omalla vuokra-autolla olisi päässyt joustavammin paikasta toiseen ja aivan omaan tahtiin ilman tienvarressa seisoskelua. 

Omassa autossa en olisi kuitenkaan tutustunut Akureyrissä opiskelevaan Annaan, joka kutsui meidät vierailulle lammasfarmilleen, englantilaiseen Richardiin, joka matkusti Islantiin lautalla Färsaarilta, Coloradolaiseen Jeremyyn, jonka kanssa matkasimme pari päivää (ja joka osottautui yllättävän suomalaishenkiseksi pitämällä salmiakista ja ristiseiskasta). En olisi törmännyt muovisissa viikinkikypärissä matkaavaan aussipariskuntaan, joka etsi Game of Thronesin tunnelmaa ja Hekla tulivuorta. Reykjavikilainen Siggi ihmetteli miten turistit voivat pitää Islantia niin ihmeellisenä ja toisaalta taas mies Grindavikista piti Islantia maailman kauneimpana. Kahdeksan vuotta sitten Islantiin muuttanut ranskalaismies kertoi suurieleisesti purjehduksistaan valaiden keskellä. En olisi myöskään varmasti puhunut yhtä paljon Islantia, kuin kyydilläni Brautarholtista Akureyriin, jolloin opin kieltä ehkä enemmän kuin kolmen kuukauden peruskurssilla.

Islanti kohteli meitä kerrankin kuin kukkaa kämmenellä. Myrskyisän talven jälkeen saimme nauttia lähes jokapäiväisestä auringonpaisteesta minne vain mentiinkiin. Lumisadetta löytyi vain pohjoisemmasta, eikä sekään nyt niin kamalaa ollut. þetta reddast toimi. Ehkä alan oppia Islantilaisille tavoille, eikä pienet suunnitelmanmuutokset ja odottelut enää haittaa niin paljoa.

Blogiin on tiedossa suunnatonta reissuspämmiä sanallisesti ja kuvallisesti seuraavien päivien ajan. Samalla ne ovat viimeisiä islantipostauksia, sillä kotiinlähtöön on aikaa enää reilu pari viikkoa. Meinaahan tässä pieni haikeus iskeä, vaikka toisaalta koti-ikävä kolkuttelee jo ovella. Sen verran kuitenkin liftausreissullani päätin, että joku kesä tulen Islantiin uudelleen käymään. Ehkä useammankin kerran. 

Translation:

Me and my friend Ada hitchhiked around Iceland. They say Iceland is hitchhikers paradise and it truly was. We had incredibly good luck also with the weather: almost everyday it was sunny. We met so many great people during our trip. Few next blogposts will be about our trip. More pictures coming!