Neljän tähden illallinen islantilaisittain

On the plate: sheep testicles, brains, some haggis sort of sausage and rotten shark.

Tänään koitti monen pelkäämä Thorrablód. Meitä uhkailtiin jo ekalla viikolla, että jossain vaiheessa päästään maistamaan perinteisiä islantilaisia herkkuja, jotka kuulostavat ulkomaalaisen korvaan vähintäänkin arveluttavalta eväältä. Eihän ilmaisesta ruuasta voi kuitenkaan kieltäytyäkään? KV-koordinaattorimme kokosi meidät Backpackersiin ja pöytään kannettiin mm. lampaan kivestä, makkaraa, joka on verrattavissa Skottien Haggikseen, valaan rasvaa, mätää haita, lampaan aivoja ja jopa lampaan penistä. Hieman siedettävämmän kuuloisiin ruokalajeihin kuului kuivattu kala, verilätyt, saaristolaisleipä ja savustettu lampaanliha.

No, kaikkea on maistettava, eikä se nyt niin kamalaa ollut, kun ei ajatellut mitä milloinkin suuhunsa laittoi. Yllättäjäksi nousi mätä hai, joka ei oikeastaan ole ihan täysin mätää, vain erittäin kauan säilytettyä. Maku on… salmiakkinen tai ainakin erittäin ammoniakkinen. Moni vertasi hajua kampaajalla hiusten värjäykseen. Mikäs siinä, salmiakin rakastajana mätä hai oli yksi suosikkini. Jälkimaku ei tosin hellinyt suuta tai nenää.

Inhokkeihini taas nousi sisäelinmössömakkara ja aivohyytelö. Yökkäilemättä nekin kuitenkin menivät alas, paikallisen neuvosta kuvittelin syöväni kanaa tai tofua. Monessa ruokalajissa oli jonkinlainen säilöntäaineen maku, hapan ja etikkainen, joten osa maistui aika samalta keskenään. Monen mielestä kauheinta oli valaan rasva, mutta omalla kohdalla se maistui lähinnä suolaiselta, ei pahalta.

Suomen verilättyjä tai varsinkaan ukin tekemiä verikampsuja nyt tuskin voittaa mikään, mutta aivan hyvä yritelmä kuitenkin islantilaisilta. Ruotsalaiset vaihtarit jakoivat mielipiteen, että mikäs tässä on niin kamalaa. Keskieurooppalaiset katsoivat kauhulla, kun pohjoismaalaiset tytöt vetivät hyvällä ruokahalulla tämänkin herkun.

Thorrablódia juhlitaan Islannissa vain kerran vuodessa ja osa ruuista periytyy ajalta, jolloin ihmisillä pyyhki taloudellisesti hieman huonommin; mitään syötäväksi hiemankaan kelpaavaa osaa ei heitetty pois. Osa taas muistuttaa ajasta, jolloin pakastimia ei ollut ja ruoka oli säilöttävä jotenkin, maulla ei niin väliä.

Paikalliset pitävät ruuista aidosti ja ehkä moni ruoka maistuisikin eriltä lisukkeilla, kuten kastikkeen kanssa. KV-koordinaattori huomautti, että olisi halunnut ostaa maisteltavaksi myös lampaan pään, mutta ne olivat kaikista Akureyrin marketeista valitettavasti loppuunmyyty. Ilmeisesti jokseenkin herkullista ruokaa siis? Osa on kuitenkin sitä mieltä, että yksi Thorrablód vuodessa on aivan riittävä määrä. Ruoka kuuluu perinteiden mukaan huuhtoa alas brennivinillä, jota kutsutaan kevyen leikkisästi myös ”mustaksi kuolemaksi”. Shotti jäi tällä kertaa ottamatta. Thorrablód on kokemisen arvoinen, mutta yksi riittää minullekin.

Ready to taste some rotten shark.