Musta Putous

Höfnissä majoituttiin edelliseltä reissulta tuttuun HI Hosteliin ja tutustuttiin Jeremy, joka saapui paikalle samalla oven avauksella. Coloradolainen sattui kuulemaan, kun selitin Adalle Hoffelin hottubeista ja ympärillä avautuvista maisemista. Joskus kannattaa puhua isoon ääneen, Jeremy kiinnostui paikasta ja tarjoutui ottamaan meidät kyytiin sitä vastaan, että neuvon tien hottubeille aamulla.

Musta tuntuu, että Vatnajökullin lähellä paistaa aurinko aina. Ei se varmaan ihan niin mene oikeasti, oon vaan ollu kaksi kertaa hyväonninen. Aikaisin aamulla suunnattiin aamu-uinnille Hoffeliin. Matkaa jatkettiin Jeremyn kyydillä Jökullsárlonille ja  mustalle hiekkarannalle. On kuitenkin todettava, että vaikka paikka on upea, niin helmikuussa se oli upeampi. Aurinko oli luonnollisesti sulattanut jääkimpaleista pienempiä ja sameampia. Yhtä kaikki, istuin silti mielelläni saman mäen päällä ihmettelemässä jäätikköä kuin viimeksikin. Yksiä lempipaikoistani Islannissa.

Tällä kertaa päästiin myös Svartifossille, joka jäi viimeksi käymättä liukkaan polun takia. Putous ei ole iso, ei korkea eikä leveä. Se on tummien laavapylväiden ympäröimä. Näkynä aika ainutlaatuinen. Svartifossilla koin taas sen tunteen, etten pysty ymmärtämään miten nää kaikki hienot jutut on vaan ilmestyny luontoon. Miten laavasta on voinut syntyä niin symmetrinen ja kaunis ilmestys ja siihen vielä sattunut iskeytymään vesiputous kruunaamaan kaiken?

Matka jatkui Vikiin, jonne jäätiin yöksi. Hostellin pihaan ajaessa tiesin, että haluan olla tässä paikassa enemmän kuin yhden yön. Vikistä tuli mulle koko reissuin mieluisin paikka. Kaupunki on vuorien ympäröimä, mustan hiekkarannan äärellä ja horisontissa siintää Reynisdrangarin kalliopiikit merestä. Hostelli sijaitsi kylän reunamilla mäen päälle vanhassa maatilan talossa. Pihassa kulki kanoja ja omistajan lapset juoksentelivat kumisaappaissa ympäriinsä koirien kanssa. Maalaillaanko lisää kliseitä? No, se tuntui siltä kuin olisi satukirjassa.

Translation: In Höfn we met Jeremy with whom we travelled from Höfn to Vik. On the way we stopped at Jökullsarlon and the black sand beach. They are always stunning but I must admit that in february it was better. Ice had melted to smaller pieces already. This time we were also able to check Svartifoss. It is not very big waterfall but what makes it special are the dark lavacolumns around it. I just can't understand how nature can create so beautiful things! 

Vik became instantly one of my favorite towns in Iceland. It is surrounded by mountains, has black sand beach and on the horizon you can see the rocks of Reynisdrangar. Our hostel was a lovely little farm house (part of HI Hostels). On the yard were chicken and kids running around with dogs. The athmosphere was simply perfect.