Fossien maa

Skogafoss, Seljalandsfoss, Gullfoss. Reissulla tuli nähtyä ihan tarpeeksi Fosseja eli vesiputouksia. Vikistä lähdettiin ajamaan kohti Selfossia, joka on nimen lopusta huolimatta kaupunki Reykjavikin lähellä. Skogafoss sijaitsee lähellä Vikiä ja on tunnettu aurinkoisella säällä sateenkaarestaan, joka muodostuu putouksen edustalle. Meidän päivämme oli pilvinen, joten sateenkaaret jäi näkemättä. Putous oli silti hieno ja iso. Ei ehkä paikoista kauneimmalla, sillä putouksen edustalle on rakennettu hostelli ja eteen parkkipaikka, joten kovinkaan autenttista tunnelmaa ei tästä putouksesta kuitenkaan jäänyt.

Skogafoss

Seljalandsfoss sen sijaan on astetta jännempi putous, sillä sen taakse pääsee kävelemään. Kannattaa varautua varavaattein ja pitää hyvää huolta kuvausvälineistä. Itse uskalsin räpsäistä vain pari kuvaa putouksen takana ja sitten tungin kameran äkkiä takaisin takin alle suojaan. Laatu ei sitten ollutkaan mitään hätkähdyttävää. Tuulisella ilmalla vesi nimittäin sataa päälle aivan huolella ja polku on mutainen kuin mikä. Autossa lämmitys väännettiin täysille ja suunnattiin kohti Seljavallalaugia lämpimän kylvyn toivossa.

Seljalandsfoss

Seljavallalaug on Islannin vanhin 25metrin mittainen allas, joka on rakennettu laaksoon vuorten väliin. Paikalle pitää kävellä jonkin verran ja pääsy vaatii joen ylittämisen. Menomatkalla onnistuttiin hyppelemään kosken kohdalla kivien päältä, mutta paluumatkalla riisuin suosiolla sukat ja kengät jalasta ja kahlasin joen yli, vaikka vähän varpaita palelikin. Itse allas ei ollut ihan niin lämmin kuin toivottiin, mutta tarpeeksi lämmin uimiseen. Koska altaasta tai pukuhuoneesta ei enää pidetä minkäännäköistä huolta olivat tilat hieman rappiolla ja allaskin oli alkanut kasvattaa omaa kasvistoaan. Pakkohan siellä silti oli pulahtaa, kun oli paikalle tullut. Maisemat ainakin helli.

Seljavallalaug

Lähellä Vikiä sijaitsee myös rannalle syöksyneen lentokoneen rauniot. Ehkä hieman erikoisempi nähtävyys, mutta koska monesta blogista olin nähnyt hienoja kuvia, oli munkin pakko päästä paikalle. Onneksi kuskimme oli samaa mieltä. Eri asia onkin sitten, mistä tietää missä kone sijaitsee. Ohjeet netistä olivat luokkaa: ”ennen pikkusiltaa käänny vasemmalle ja aja tietä n. 3km.” Muuten hyvä mutta pikkusiltoja on täällä muutama ja kun se oikea löydettiin niin tietä ei ihan tieksi voinut sanoa. Keltaiset tikut kertoivat, että kyllä tässä jonkunlainen tie tosiaan menee, mutta melkoista siksakkia vedettiin autolla isoja kiviä väistellen. Lentokonetta ei näe kuin vasta ihan viime metreillä, mutta olihan se vain siisti näky mustalla hiekka-aavikolla

.

Seuraava yö vieteltiinkin Selfossissa lähellä Reykjavikia ja suosittelen paikan HI Hostellia myös lämpimästi. Ilta lilluteltiin ilmaiseksi Jacuzzissa ja paikan mukavan upottavilla sohvilla. Omistaja väitteli kanssani moneen otteeseen Joulupukin asuinpaikasta, joka hänen mielestään oli Hollannissa, mutta vein voiton todisteillani siitä, että asun ihan itse Napapiirillä ja sieltä löytyy myös Joulupukin pääpostitoimisto.