Kultainen kierros

Selfossista lähdettiin liftaamaan Kultainen kierros, eli Golden Circle. Useimmat turistit tulevat Islannin lomallaan Reykjavikiin ja kiertävät kyseisen kierroksen. Nimi on paikallisen mukaan tullut taksikuskeilta, jotka keksivät ensimmäisinä ajaa kierroksen turistien kanssa ja kerätä siinä sivussa sievoiset summat voittoa taskuihinsa. Jaoimme kierroksen parille päivälle, vaikka autoillen sen menee helposti päivässä. Meillä ei kuitenkaan ollut kiire.

Saimme kyydin sattumoisin suomalaiselta pariskunnalta Geysirille ja Gullfossille. Perisuomalaiseen tapaan tiedustelin millainen se sää siellä kotona on ja onko teistäkin täällä kallista käydä kaupassa. Ada kysäisi puolen tunnin jälkeen minulta, mitkä ovat kyyditsijöimme nimet ja totesin, että enpä ole kysynyt. Saksalainen pyöritteli silmiään, että siinä on taas yhenlainen kansa. Jännä huomata itekkin, kuinka erilaista small talk on muiden kanssa verrattuna omaa kieltä puhuviin.

Geysirillä tarkoitetaan oikeastaan yhtä isoa hotpottia, joka kiehuu 80-100 celsiuksessa ja suihkahtelee aina silloin tällöin, tosin vähenevässä määrin. Me emme Geysirin purskahdusta nähneet, mutta sen sijaan viereisen hotpotin ”Strokkurin” nähtiin purskahtavan muutamaankin otteeseen. Alueelta löytyy myös monta muuta pienempää lähdettä, jotka kiehuvat ja purskahtelevat satunnaisesti. Pakko sanoa, että ihmismassat kamerat valmiina vähän söivät omaa fiilistä, eikä paikassa jaksanut ihan kauhean kauan olla. Tottakai kuumat lähteet on ihan näkeminen arvoinen juttu Islannin reissulla, mutta monta muuta autenttisempaakin paikkaa olen täältä löytänyt.

Kävimme myös Gullfossilla, joka Geysirin tavoin oli kansoitettu lukuisten turistibussien voimin. Vesiputous on suhteellisen iso ja sitä pääsee ihailemaankin monelta kantilta, mutta se ei mennyt putouksien Top-listallani kärkeen. Gullfossilta jäimme suomalaisten kyydistä ja saatiin heti perään kyyti aussipariskunnalta, joka päästeli vanhalla vuokra-auton kotterollaan huoletta menemään kuoppaisella soratiellä viikinkikypärät päässä. Pariskunta etsi Hekla-tulivuorta ja Game of Thronesin maisemia. Viikinkikypärätkin liittyivät kuulemma kyseiseen tv-sarjaan.

Seuraava stoppi oli Gamla Laugin, islannin vanhin rakennettu ”allas”. Kyseessä on siis oikeastaan luonnon oma hotpotti, joka on rajattu kivin ja hieman viilennetty ympäröivistä hotpoteista. Ehdottomasti käymisen arvoinen. Me saatiin nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä ensimmäinen tunti ja sittenkin altaassa on kyllä tilaa useammalle. Ympäriltä löytyy pieniä ”geysireitä”, jotka purskahtelivat välissä. Aurinko paistoi ja me vain lilluteltiin lämpimässä vedessä. Islantia parhaimmillaan.

Nyt hyppään parin Reykjavikin päivän yli. En tehnyt pääkaupungissa oikeastaan sen ihmeempiä ja yksi päivä meni sadetta pidellen. Reykjavikista jatkettiin liftaten Golden Circlen viimeinen etappi: Thingvellir. Historiallisesti Islannille mittaamattoman tärkeä paikka, sillä siellä kokoontui Althingi, Islannin parlamentti vuosisatojen ajan. Ei se luontonsakaan puolesta kauhean merkityksetön paikka ole, siellä kohtaavat vaatimattomasti Euroopan ja Amerikan mannerlaatat. Ja se näkyy. Käytännössä paikalla voit kävellä kahden laatan välistä. Thingvelliristäkin löytyy taatusti turisteja, mutta siitä huolimatta pidin paikasta vähän aiempia enemmän. Ehkä siksi, että sai kävellä itsekseensä isolla alueella ja tutkia laattojen törmäyskursseja ja lukea rauhassa historiasta kertovia kylttejä. Erityisesti pidin myös paikan pienestä kirkosta ja pienen pienen pienestä hautuumaasta. Kuvia en sitten muistanutkaan ottaa.

Illaksi matka kävi Borgarnesiin. Kyytejä löytyi taas jos minkänäköistä: hetki mentiin safaripakun takakontissa, sitten paikallisen miehen kyydissä, joka innostui kuultuaan kotikaupunkini; hän oli ollut Rovaniemellä 30 vuotta sitten pelaamassa jalkapallomatsin. Viimeinen väli mentiin ranskalaismiehen kyydillä, jolle valaat tuntuivat olevan jokseenkin.. noh, sydämen asia. Määränpäähän päästiin kuitenkin onnistuneesti. Sen verran ajoissa vieläpä, että ehdittiin vierailla kaupungin Settlement centerissä, josta löytyy Saaga museo. Erittäin hyvin tehty sellainen. Kävin Reykjavikissakin Saaga museossa, mutta enemmän pidin Borgarnesin versiosta.