Snæfellsnes

Lumivuorenniemi eli Snaefellsnes oli kohteemme Borgarnesin jälkeen. Nimi tulee niemen kärjessä vuorilla sijaitsevasta jäätiköstä. Niemellä sijaitsee myös laavakenttiä ja lintukielekkeitä. Sää oli aurinkoinen, mutta kyydin suhteen oltiin vähän epävarmoja, jos halusimme niemelle mennä, niin meidän pitäisi kiertää se päivässä, sillä yöpymismahdollisuudet ovat aika rajalliset (pari kaupunkia ja hostellit täynnä). Meidän onneksi kuitenkin saksalaispariskunta noukki meidät kyytiin ja ilmoitti kiertävänsä koko niemen päivässä: täydellinen kyyti.

Ensin pysähdyimme laavakentille ja kävelimme rantaan. Värien kontrasti oli uskomaton, vaaleaa hiekkaa vasten olevat mustat laavakivikot ja taustalla siintävä sininen meri ja lumihuippuiset vuoret. Jos olisi ollut aikaa taikka varma kyyti myöhemmin, niin olisin voinut tehdä parin tunnin patikoinnin laavaluolalle, mutta tällä kertaa jäi välistä. Lisäsin sen ”Ensi kerralla”-nimiselle listalleni.

Tasaisin väliajoin Michael pysäytti auton hihkaisten ”photo time” ja niin me kaikki hypättiin ulos räpsäisemään kuva milloin mistäkin. Yritimme hottubille, mutta kyltti risteyksessä ilmoitti altaan olevan kiinni.

Lintukielekkeillä lunnit jäivät bongaamatta, mutta paikka oli muutenkin ihan näkemisen arvoinen. Holvikaarimaiset muodostelmat ja kapeat kielekkeet, joille pienellä uhkarohkeudella uskaltauduin kävelemään. Alapuolella pärskyvät aallot ja huutavat lokit. Kelpasi siellä hetki aurinkoa ottaa, en kiellä. Snaefellsnesillä sijaitsee myös Islannin ehkä kuuluisin vuori Kirkjufell, joka sijaitsee kätevästi tien varrella. Vuori ei ole iso, oikeastaan sen erikoisuus on kai sen ylhäisen yksinäinen sijainti keskellä tasamaata ja erikoinen muoto.

Lukuisten photo timien ja nähtävyyksien jälkeen pysähdyimme hampurilaisille Ólafsvíkiin. Rannikkoa pitkin ajettiin takaisin Borgarnesiin johon Michael ja Manuela jättivät meidät. Emme suinkaan jääneet toiseksi yöksi Borgarnesiin vaan suuntasimme yöksi kohti Brautarhotin farmia.